rataesteitä pitkästä aikaa!

Ja kyllähän vähän etukäteen jännitti, ei käy kieltäminen.
Viime kerran hypyistä on aikaa jo vähän ja mulla aina käy niin,
että jos on liikaa väliä, niin alkaa jännittää. Vanhan esteonnettomuuden jännitteet pukkaa läpi
ja kun alkaa jännittää, niin hypyistä ei tuu mitään, vaikka se on ihanaa puuhaa.
Ratsiope jo tuntee mut, ensin pieni yksittäinen este, niin jännitys on poissa..
Niin tänäänkin.
Vähän oli ratsastaja tahmea,mut ihan kohtuullisen näköistä videota se neiti meistä sai.
Pientä rataa hypättiin tosiaan loppuun, ihan kivasti meni.... Edellisestä rataloikasta onkin jo vierähtänyt tovi jos toinenkin...
Ensi viikolle varattiin sitten tekniikkapainotteista estehyppelöä ratoineen päivineen pienemmällä porukalla. Neitikin pääsee Palleron puikkoihin ja ystäväni tulee myös samaan porukkaan. Kolmestaan ehtii niin paljon enemmän, nyt meitä oli aika monta...
Illalla vielä sauna ja lämpimät voileivät, alkaa olee aika valmista tyttöä kahden yövuoron jälkeen.
Nyt onkin sitten pari vapaata luvassa ja kynttiläkutsut perjantaina,
joten taitaa mennä siivoomisen ja leipomisen merkeissä.
No, tuleepahan pistettyä huusholli kuntoon,kun on kutsunut vieraita!

Kaikissa siis kuvaajana Janina :)

arkea ja etsinnässä (entistä ehompi) pää...

Jotenkin tuntuu, et arki imaisee itseensä niin totaalisesti kiinni, että irti pääseminen on totaalista taistelua luonnonvoimia vastaan... Olen upeasti unohtanut lapseni poliajan, verikokeet, parit puhelin asiat...lista on ehkä loputon...
Päätinkin sitten ystäväni kera repiä itseni arjesta irti vaikka väkisin...päätimme tehdä baarireissun. Oli kyllä todella mukava ilta, vaikka loppu olikin legendaa ja jokseenkin viinin sumentamaa...seuraavana päivänä se arki vasta läsnä olikin; todella läheltä tuijottelin, kuinka hyvin vessan kaakeliastia oli pesty... Tytärkin piti saada mummilasta kotiin...urheana söin "aamu"palaa kolmelta iltapäivällä ja totesin, että onhan sitä typyä lähettävä hakemaan...matka kestää noin puoli tuntia...puolessa matkassa jo mietin, voisiko tien reunassa levätä hetken...urheasti jatkoin mummilaan asti, jossa ex-anopille huikkasin, että nyt on pakko mennä sohvalle hetkeks..parin tunnin levon jälkeen aloin ehkä muistuttaa taas ihmistä. Parin graavilohivoileivän jälkeen alkoi elämä palautua takaisin raiteilleen...
Jaksettiin vielä pari tuntia pelata korttiakin porukalla ennen kotiin lähtöä...
Arki on taas täällä, mutta seuraavaksi taidan koittaa jotain ei niin järeää irtautumiskeinoa...ei kyllä enää millään jaksais mennä niin kuin parikymppisenä...nytkö se vanhuus on arjen lisäksi täällä.....APUA...!

uusi vuosi ja uudet kujeet?

Niin se vuosikin sitten vaihtui...
Vietimme sitä ystäväperheen luona naapurissa pelaillen,laulaen sing staria, syöden ja saunoen... ja ehkä vähän juodenkin ;)
Eipä vuoden alku ainakaan tuonut mitään mullistavia muutoksia mihinkään, tai mitä tässä nyt yht´äkkiä tapahtuisikaan. Miksi sitä aina ajattelee,että uusi vuosi tuo tullessaan jotain uutta. No, toivossa on tietenkin hyvä elää.
Neiti on (KOP KOP) ainakin pysynyt terveenä. Viime syksy jouluun asti oli sellaista sairastelukierrettä hänellä, mitä ei vielä ole ennen nähtykään. Meistä tuli lääkärin ja apteekin kanta-asiakkaita kertaheitolla.
Loppiaisena lopetin itse yövuoroissa ja pykäsin aamulla ystäväni pojalle synttärikakun ja sen jälkeen lähdin neitiä hakemaan mökkeilemästä ja sieltä sitten ratsastamaan. Onneksi päivä oli täynnä ohjelmaa,eikä väsy painanut vasta kun illalla pikkumiehen synttäreillä tämä nainen miltei nukahti nojatuoliin.
Nyt ansaittu muutama vapaa. Pitäisi joulukuusi kantaa pihalle. Miten sen sisälle tuominen onkin aina niin kivaa,mutta pois korjaaminen niiiin tympeää. Kivaa siinä kyllä on se,että se päätyy uusiokäyttöön hepoille syötäväksi :)
Heppailut meni eilen mukavasti, pitkästä aikaa pääsi pellollekin,kun sää suosi. Tehtiin Mejjan kanssa laukkaharjoituksia pitkästä aikaa, hienosti meni ja tamma on edistynytkin huimasti. Kyllä siellä hiki tuli,vaikka paukkupakkanen olikin. Fiilis oli vielä illallakin upea sen jäljiltä.
Ensi viikolla olisi tarkoitus taas palata ruotuun ja ratsastustunneille itsekin. Mahtaa olla paikat juntturassa,kun on tässä kuukauden verran vedetty vähän kevyemmin....
Vielä muutama jääkukka kuva, jonka sain napsittua loppiaisena mökkirannasta... Saisi vaan tulla lisää aurinkoisia päiviä, jotta saisi kameran kanssa lähteä liikkeelle!