torstai 28. tammikuuta 2016

Miten otsikon keksiminen voi aina olla näin vaikeaa?

Taas on uusi vuosi pyötähtänyt käyntiin...
Alkuvuodesta sitä edellisessä postauksessa odotettua luntakin saatiin
ja hitonmoista pakkasta piteli...
Mutta kuten aina etelässä, sää päätyy lopulta plussalle vesisateineen ja loskan
roiskeineen, niin nytkin.
Pakkaset ei kovasti vanhan talon asujaa houkuttele,
se tietää ihan omaa kotona vietettävää punttisalia, kun kantaa puita sisälle niska limassa.
No onneksi eteläsuomen talvi on kuitenkin yleensä todella lyhyt, joten mitään suurempaa ylirasitusta ei kuitenkaan ole havaittavissa.
Ratsastusrintamalle ei kuulu oikeastaan mitään uutta, hyppäilyt sujuu joten kuten, ei mitenkään ihmeellisesti, jotenkaan ei oikein ole Mortin kanssa menny sillä saralla nyt niin hyvin yksiin,
mitä välillä menee, vai tuleeko sitä itsestä vaan vaativampi, kun on pitkä yhteistyö jo takana... tiedä häntä...
Muutaman kerran nyt ratsastellut koulutuntia Ladylla, Leiska on Sadun kisahevonen, 170cm puokki. Karsinassa usein näyttää hapanta naamaa ja takajalka käy, selästä mukava ratsastaa, joskin askelet ovat korkeat ja se entisestään tuntuu, kun Mortilla on niin tasainen askel.
Kivasti on kyllä koulutunnit menneet eikä enää tunnu, että lentelee selässä edes takaisin ravin tahtiin.
Pitkästä aikaa vaan tuli ekstrasti esille oma vinous, jonka olen kyllä tiennyt jo pitkään, mutta Mortilla ja Mimosalla ratsastaessa sitä on ollut helpompi hallita, nyt ympyrällä oikea kierros on yhtä painajaista, kun siirrän oman painon hevosen liikettä vastaan. Raivostuttavuuteen asti yritin pitää painon oikealla, mutta väkisin tulee tunne, että yksi pienikin hevosen erilainen liike saa putoamaan selästä. Kaikista ärsyttävintä on,kun tietää mitä pitäisi tehdä ja vaikka miten yrittää, ei vaan onnistu siinä.
Käytiin taannoin luistelemassa ja huomasin tämän saman puolioireen myös siellä, oikean kierroksen luistelu oli todella vaikeaa ja tuntui, että kaatuu. No, minähän luistelin sitten hulluuten asti sitä oikeaa kierrosta :D
Satu luonnollisesti on nähnyt tämän Leiskalla kenottamisen ja sanoikin, että seuraavaa koulutuntia ennen otetaan Mortti liinaan ja ruvetaan treenaamaan.... Minä heti innoissaan mukana... Saa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan siis...
Mietin myös, että millä harjoituksilla saisin oikean kierroksen luontevammaksi itselle, mutten ole vielä keksinyt mitään keinoa kuivaharjoitella....
Tänään oli pikkukissoilla jännä päivä; kastraatio & sterilisaatio...
Reippaat kisulit marssivat itse kuljetushäkkiin eikä kumpikaan inahtanutkaan autossa, vaikka kumpikin on tätä ennen matkustanut vain kerran.  Pötköttelivät häkissä ihan rauhaksiin.
Muutama mau tuli, kun mentiin eläinlääkäriin sisälle.
Reippaasti kyllä ovat koko päivän olleet. Illallla Seppo vähän rienasi Papua, tietysti kun ei ole niin kipeä, kun toinen.
Toinen raasu törmäilee joka paikkaan tötterö päässä. Nyt illalla jo oppi vähän sitä nostamaan, ettei ollu jokaisessa kynnyksessä jumissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti