Yövuoroja ja maastoilua...

Nyt ois pari yövuoroa takana. Viimekertaisesta valvomisesta onkin jo aikaa. Pidän kyllä yövuoroista, mutta nyt kävi jostain syystä niin,että heräsin eilen 3,5h nukkumisen jälkeen enkä saanutkaan enää unta. Pyörin sängyssä, laskin lampaita, poroja, vuohia... mutta ei... No, tietäähän sen, että se seuraava yö on sitten pitkä ja piinallinen väsymyksen vuoksi.
En ehtinyt nimittäin illallakaan enää nukkumaan, koska olin sopinut ratsastustunnin.
Hypättiin pieniä esteitä linjalla, laskien laukka-askeleita. Yllättävästi olikin haastavaa, kun sanottiin vaan, että esim. ensimmäiseen väliin kaksi laukkaa vähemmän,kun seuraavaan. Lasket siis ensimmäisen laukat ja reaktion pitää tulla heti lisätäkö vai lyhentää... meni se kuitenkin ihan kivasti. Hypättiin vielä erilaisia ja ei niin arvattavia teitä. Olikin mukavaa, hevosetkin oli ihmeissään, kun tehtiin kaikkea " ei-niin-ennalta-arvattavaa".
Yö oli sitten tosiaan pitkä ja piinallinen... puolesta yöstä alkaen viritin tulitikkuja silmiin ja suunnilleen hypin nastojen päällä pysyäkseni hereillä. Aamu sentään lopulta koitti.
No sitten seuraavana olikin vuorossa neidin kouluterveystarkastus, huoh, nukuin kotona tunnin ja sitten pirteenä buranaa naamaan ja liikkeelle.
Varmuuden vuoksi sanoin terkkarille ja lääkärille, että menee nyt 2 vuorokautta rikki kolmen tunnin unilla, ajattelin, ettei ne välttämättä pitäis mua ihan hulluna. Olis ehkä pitäny töistä ottaa vielä se nasta kenkään tai jotain... löysin itseni ihan jostain omista svääreistä välillä, en ihan ollut koko aikaa kartalla...
Kyllä tulikin sikeä uni,kun lopulta pääsin kotiin nukkumaan. Ei paljon tarvinnut houkutella.
Iltapäivällä lähettiin vielä Seijan kanssa maastoilemaan. Oli kerrankin saatu sovittua yhteen aikataulut.
Ilma oli ihan tajuttoman hieno, aurinko paistoi ja oli lämmin.
Pelkäsin vähän ennalta mitä tulee, kun en ole pitkään aikaan Mejjalla ratsastanut ja hevonen tuppaa osoittamaan minulle mieltään, ellen käy tarpeeksi usein. Satulavyön laitoissa oli jo protestit pystyssä, muuten kyllä heppa vaikutti seesteiseltä(, niin kuin nyt nainen vain voi olla....)
Eipä tarvinnut pitkään köpötellä,kun arkiset murheet rapisivat yksi kerrallaan pois ja jäi vain nautinto.
Ratsasteltiin tuttua reittiä metsäpolkua pitkin. Vaikka reitti on ihan arkinen eikä siihen liity mitään erityistä, niin joka kerran,kun sinne ratsastetaan, tunnen itseni jotenkin onnelliseksi ja etuoikeutetuksi, että saan moisesta herkusta nauttia.
Päätettiin mennä pitkä lenkki,kun ei kellään ollut kiire minnekkään. Pieniä pätkiä otettiin reippaampaakin menoa, hepat tuntuivat nauttivan ihan yhtä paljon,kun ratsastajatkin.
On se vaan käsittämätön tunne, kun köpöttelee metsässä ja heppa pysähtyy ja kääntyy katsomaan itseäsi, melkein kun aikoisi sanoa jotain, sai rapsutuksen korvan taakse ja pienen halin ja taas jatkettiin matkaa. Ihan mieletön se yhteys mikä oikeasti voi ihmisen ja hevosen välissä olla.
Innostuttiin vielä hyppäämään metsäpolulla olleen puunrungon ylikin, hepat oli ihan innoissaan,kun pitkää lenkkiä ei nyt talvella ollakaan tehty.
Lenkin jälkeen vielä tehtiin tallihommia porukalla.
Kotona ruoka ja sauna kruunasivat päivän.
Taitaa olla tämän onnellisen äiskän nukkumaan meno aika.

                                                    Tyylikkäänä tallille menossa :)