Osallistuin Facebookissa taannoin Kotkan hevostarvikkeen järjestämään arvontaan,
jossa palkintona oli liput Ypäjälle Kyra Kyrklundin kouluklinikalle.
Viime maanantaina ihmettelin kännykällä bookatessani,että mihinkäs tilaan em. hevostarvikeliike
on minut merkannut. En muistanut edes koko kisaa, ja voittamani 2 lippua olivat totaalinen yllätys.
Oli siinä työkaverit ruokatauolla ihmeissään, että mikä sille muijalle nyt tuli.
No sittenpä seuraava dilemma,että millä ihmeellä sinne pääsen,
kun iltavuoroa pukkaa ja tilaisuus oli siis jo lauantaina. Ihanainen työkaveri suostui vaihtamaan vuoroa, jotta pääsin matkaan.
Seija lupautui (eipä kauheasti tarvinnut suostutella) mukaan ja lauantaina siis oltiin seikkailemassa siellä.
Kumpikaan ei ollut Ypäjän hevosopistolla ennen käynyt, joten hieman jännitti, mistä Ypäjä-Halli löytyisi. Kyllähän se lopulta löytyi suht helposti ja ajoissa oltiin perilläkin, vaikka välillä näytti, että kiirusta pukkaa. Paikalle oli löytänyt " muutama" (1000) muutakin ihmistä. Saatiin suht hyvät paikat kuitenkin,vaikka maneesi olikin jo aika täynnä saapuessamme paikalle.
On se vaan uskomaton täti tuo Kyra. Ennenkin jo häntä ihaillut ja tämä livenä näkeminen ja kuuleminen ei ainakaan yhtään vähentänyt tuota ihailua.
Aiheena oli nuoren hevosen kouluttaminen GP- tasolle. Pääasiassa kuitenkin esiintymässä puolentunnin caseissa oli aikas huippuluokan ratsuja, vaikkakin osa nuoria vielä.
Lohdullista oli nähdä, että huippuratsastajilla oli osittain samoja ongelmia, mitä meillä maallikoillakin. Mm. eräs SM- tason kouluratsastaja istui silmiin pistävän vinosti satulassa, itse tämän tietenkin supatin samantien Seijalle, että "kato nyt, tuo on kyllä ihan vinossa...". Lohdullista!
Paljon tuli tietoa, uutta ja vanhaa... Enkä lähde niitä nyt tähän sen kummemmin erittelemään. Youtubesta löytyy kasoittain videomatskua Kyran klinikoista, jos niistä tietoa haluaa.
Jännää oli se, että järjestäin kaikki ratsukot oli kyllä ratsastettu hienosti takaa alle, mutta edestä hevoset olivat jääneet ratsastamatta tai ratsastajat kannattelivat käsillään hevosiaan. Ja jännää oli myös se, miten pienillä asioilla tämä oli korjattavissa. Muutos katsojan silmässä oli todella silmiin pistävä.
Tulikin sellainen sormien syyhyntä päästä kokeilemaan näitä itsekin, tosin vertailu selästä saattaa olla hieman vaikeampaa, mutta ainahan kannattaa yrittää.
Väliajalla Expon lisäksi tarjolla oli Oripäivien palkintojen jako, eli komeita oreja oli kyllä nähtävillä.
Omaa sydäntäni lähempänä olivat kyllä suomenhevosoriit, ai jestas, että ne voikin olla komeita.
Kaikenkaikkiaan huippupäivä huipussa seurassa. Sain vielä neidin pyynnöstä napattua Kyran nimmarinkin hänelle.
Odotan innolla seuraavaa ratsastuskertaa, jotta pääsen kokeilemaan kikkoja ja niksejä ... Voi olla kyllä,että puskapolle ihmettelee, että mitä hittoa tuo tuolla nyt tekee,mutta ei huolta, niin ne GP - tason kouluratsut siellä maneesissakin teki ja kapinoivat uutta vastaan ihan huolella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti